Pysäyttämätön voima
 
Katsoin kuinka sinä puhalsit savurenkaan suustasi. Savu leikki hetken kasvojesi edessä ja leijui sitten kauemmas haihtuen pikku hiljaa olemattomiin. Puhalsin. Minun savuni ei ollut lainkaan niin kaunista kuin sinun. Kaikki, mitä ikinä teitkään, oli kaunista. Sinä olit se, kenestä kaikki pitivät. Sinulla oli paljon ystäviä. Sinä olit kaikkien mielestä mahtava. Sinulle soiteltiin. Minä taas, minä olin pyrkyri. Halusin kaikkea sitä, mitä sinulla oli. Halusin olla yhtä suosittu, halusin olla pidetty, halusin olla kuin sinä.
Vilkaisin sinuun. Olit keskittynyt korkokenkiesi kärjessä olevaan pieneen tahraan. Toivoin, että katsoisit minuun. Olin lukenut jostain, että kun ihminen katsoo toista silmiin neljän sekunnin ajan ja kääntää sitten katseensa pois rauhallisesti, heidän välilleen jää leijumaan pehmeää kiinnostusta. Halusin kovasti tavoittaa katseesi, janosin sitä. Lopulta nostit päätäsi. Katsoin sinun suuriin sinisiin silmiisi ja laskin mielessäni hitaasti: yy-kaa-koo-nee. Neljännen sekunnin jälkeen kohotin katseeni taivaalla liitävään pääskyyn ja hymyilin tyytyväisenä. Teoria piti paikkansa. Sinun uteliaisuutesi jäi leijumaan ilmaan, tunnistin sen pehmeän tuoksun.
”Tiedätkös mitä, Nina?” Kysyit minulta. ”No?” Vastasin. ”Eiköhän oteta parit paukut”, naurahdit iloisesti. Minä nyökkäsin. Kaivoit laukkuasi. Nostit sieltä ensin kaksi viinilasia, neljä tölkkiä Red Bullia ja sitten suuren pullon viskiä. Katsoin kuinka kaadoit laseihin ensin viinaa, sitten Red Bullia. Kohotit oman viinilasisi ylös: ”Tänään ollaan sekaisin!” Nauroit. Tänään olisimme tosiaan sekaisin, mutta mitäpä en tekisi sinun kanssasi.
 Nojasin lyhtypylvääseen. Kesäilta oli hämärtynyt kesäyöksi. Kellosta ei ollut tietoa. Minä nauroin. Katsoin kuinka sinä tanssit keskellä autiota katua katuvalon loisteessa. Sinun mustat hiuksesi hulmusivat ja levitit kätesi sivuille. Pyörit ympyrää kasvot kohti taivasta, toisessa kädessä melkein tyhjä viskipullo toisessa tupakka. Lauloit Plushgunin Dancing on Minefieldiä. ”And we were dropping bombs with our sneakers on, and we were dancing in a minefield with a bottle of Whiskey. 'Cause you can't tell us what to do.” Olit niin kaunis, niin onnellinen ja minä, minä olin niin kateellinen.
Sinä pysähdyit. ”Tule tänne”, mutisit hiljaa. Päästin irti valotolpasta ja hoipertelin sinun luoksesi. Sinä tartuit käteeni ja vedit minut aivan kiinni itseesi. Sivelit minun hiuksiani. Kerroit, että oli aina ollut kateellinen minun pitkistä hiuksistani. Kuiskasit minun olevan nätti. Sanasi saivat minun sydämeni hakkaamaan tuhatta ja miljoonaa. Kosketuksesi tuntui parhaalta maailmassa ja tuoksusi… Tuoksusi huumasi pääni paremmin kuin mikään alkoholi.
Sinä hymyilit. ”Mitä tapahtuu kun pysäyttämätön voima törmää liikkumattomaan esteeseen?” Kysyit. Pudistin päätäni, en saanut sanaa suustani. Halusin juurtua paikalleni, juuri tähän hetkeen. ”Minäpä tiedän”, kuiskasit ja painoit huulesi minun huulilleni. Maailma lakkasi pyörimästä.
Tänä kesänä… Tänä yhtenä kesänä kaikki oli mahdollista, sillä sinä olet pysäyttämätön voima ja minä liikkumaton este ja me törmäämme. Tänä kesänä me rakastimme toisiamme enemmän kuin koskaan ja enemmän kuin ketään muuta. - -
 
 
 
Tämä hyvin lyhyt kirjoitelma perustuu hetkeen, jonka muistan ikuisesti. Tämä on minulle varmasti maailmassa tärkein muisto, eli toisin sanoen tämä on täysin totta.
Älkää ihmetelkö sitä, miten pompin ajasta toiseen. En tiedä mihin järjestykseen laittaisin tekstini, joten kirjoitan fiilispojalta sen mikä tuntuu sopivalta :)